Lammen rantaa kaislat katkerat saa
Kuin reunustaa rajojen lailla
Jyvät on maa, helmet hennon kalastaa
Jyvinä jalkoja vasten päivän mailla

Avuton on kutsuttuna veessä
Ei vesi kuivu kauaa vempeleessä
On sanaton maa

Aika joutunut on vaan ei miestä kuulu
Sanoo kuin vesi äänellään
Aika joutunut on vaan ei miestä kuulu
On sanaton maa

Painuvat pajut rannoilla, aavain yli
Vuoden käyneitä kumartamaan
Tänäänkö tuulet kannoille jäävät
Tyvenen lailla tahtonsa unohtamaan?

Havunneulaa pienin pistimin aikoo
Neulana jalkapohjan polkua tuoda
Hetken haroo, hiukset harvat kevyinä saa
Lennellä veteen: Voi vetehisen juoda

Kun vuodet päivinä valuvat pojan pielusta pitkin
Vesi valvoo, vaikka hiivitkin